28. elokuuta 2014

Kuva-arvoitus: Opiskelijan oireeton ongelma

Tämänkertainen potilastapaus on seuraavanlainen: 
Psykiatrin vastaanotolla on alaansa kyllästynyt lääketieteen opiskelija, joka on ahdistunut, koska ei pysty päättämään mikä ala häntä kiinnostaisi. Potilas kertoo harkitsevansa kauppakorkeakoulua, koska talousasiat kiinnostavat, mistä osoituksena on Kauppalehden kestotilaus jo kolmatta vuotta. Toisaalta potilas on Rillit huurussa -sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta katsottuaan hyvin kiinnostunut teoreettisen fysiikasta. Aivan viime aikoina hän on kuitenkin kiintynyt tupsulakkiin, ja juuri ilmoittautunut diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen yhteisvalintaan.

Mikä on oikea diagnoosi?

25. elokuuta 2014

Historian aliarvostetuin tieteellinen koe

Mitä jos pääsisi sulkemaan sekalaisen, toisilleen tuntemattoman joukon ihmisiä samaan pieneen tilaan ja eristyksiin ulkomaailmasta. Mitä jos vielä koko paikka olisi täynnä kameroita ja kaikki keskustelut tallentuisivat nauhalle, jotta mikään havainto ei menisi ohi? Olisipa mielenkiintoista seurata kuinka ihmisjoukko käyttäytyisi tuossa tilanteessa. Ehkä ihmiset voisi vielä jakaa kahteen kilpailevaan ryhmään. Ottaisiko joku selvän johtajan roolin vai syntyisikö demokratia? Toimisiko yhteistyö sulassa sovussa vai tulisiko tappelu? Syntyisikö luottamusta vai puukotettaisiinko selkään Olisiko ryhmässä vahvoilla alfa-uros, paras sopeutuja, huumorihemmo vai viehättävin nainen?

En kuitenkaan puhu psykologien märästä päiväunesta, vaan aikamme turhimmasta viihdesyövästä, Big brotherista. Vai voisiko kyse sittenkin olla molemmista? Big brotherin perusideahan on äärimmäisen mielenkiintoinen tieteellinen koe. Pahaksi onnekseen siitä on kuitenkin tullut kadunmiehen sylkykuppi, se kaikesta viihderoskasta alhaisin, jota kaikkien itseään vähänkään kunnioittavan kuuluu vihata (vaikka samalla hiukan seurata). Olisiko jo aika rohkeimpien pioneerien niellä ylpeytensä ja vilkaista tätä hienoa sosiaalista eksperimenttiä uusin silmin? Voisiko BB-talosta oikeasti löytyä jotain kiintoisaa havainnoitavaa?

23. elokuuta 2014

Tohtori Krabolan lifehack: Näin valmistat lämmintä jäävettä #icebucketchallenge

Jos olet ollut valppaana viime aikoina, olet kohdannut ALS-tietoisuutta lisäävän jäävesitsunamin. Kyseessä on ALSicebucketchallenge, jossa julkisuuden henkilöt haastavat toisiaan mukaan hyväntekeväisyyskampanjaan kaatamaan päällensä ämpärillisen jäistä vettä ja lahjoittamaan samalla rahaa ALS-tutkimukseen.
Mielenkiintoista olisi tietää kuinka moni osallistujista todella lahjoittaa rahaa, ja kuinka moni poimii ainoastaan ilmaiset klikkaukset, maksimoivat medianäkyvyyden tai haluavat vain ratsastaa uuden trendin aallonharjalla. Toivottavasti tästä ei tule mitään jokamiehen facebookit ja instagrammit täyttävää uutta kaljahaastetta, sillä silloin alkuperäinen tarkoitus viimeistään unohtuu.

Jos niin ikävästi kuitenkin tapahtuu, tai jos lukijoina on jo nyt haasteen saaneita merkkihenkilöitä, ajattelin esitellä Tohtori Krabolan arktisen alueen jäätutkimuslaboratorion innovaation, joka mahdollistaa ALS-haasteen kohdalle sattuessa lämpimän jäävesikokemuksen.

Näin valmistat lämmintä jäävettä ALS-jää-ämpärihaastetta varten:

1. Vastaanota ALS-haaste.

2. Täytä ämpäri lämpimällä vedellä (yhtä lämpimällä kuin suihkussa käyttämäsi vesi)

3. Lisää veteen jääpaloja.

4. Vesi pysyy lämpimänä jääpaloista huolimatta, kunhan muistat kuvata videosi (EI pystyvideona) ennen jääpalojen sulamista.

22. elokuuta 2014

Toiveuusinta: Cheekin musavisa

Koko kansan rakastama ja vihaama Cheek esiintyy tänään olympiastadionilla, ja koska tästä historiallisesta tapahtumasta riittää varmasti puheenaihetta useammaksi päiväksi, on aika ottaa esiin myös päivitetty versio Cheek-musavisasta. Nämä pähkinät sopivat ratkottaviksi niin ennen keikkaa, keikan aikana, keikan jälkeen, koulussa välitunnilla, työpaikan kahvihuoneessa kuin backstagellakin.

Musavisan kysymykset ovat seuraavat:

1. Mikä on Cheekin vuonna 2012 julkaistun, järjestyksessään seitsemännen albumin nimi?

2. Mitä lintu sanoi törmättyään puuhun?

3. Mitä varusmies sanoi, kun keitto kaatui pannukakun päälle?

4. Mitä Putous-näyttelijä sanoi kun ei kesken sketsin pystynyt pitämään naamaa peruslukemilla?

5. Mitä kippari sanoi kun etupurje tippui mereen?

6. Mitä kahvinkeittimeen virran päälle unohtanut sanoi raaputtaessaan kuvinutta kahvia pannun pohjasta?

7. Mitä veneilijä sanoi kun haaksirikkoutui rantakiviin?

8. Mitä Sodankylän kaupunginjohtaja sanoi kun tekojärven padot pettivät?

9. Mitä lapin mies sanoi, kun porot karkasivat?

Kuvavihje
Rattoisia ratkomishetkiä, hyvää viikonloppua ja erityisesti ikimuistoisia konserttielämyksiä kaikille Cheek-faneille!

19. elokuuta 2014

Runosuonikohjut: Opiskelijan tuima aamutuima

Oletteko koskaan törmänneet ongelmaan, jossa loman aikana luonnontilaan palautunut unirytmi tuntuu mahdottomalta kouluttaa takaisin aikaisiin herätyksiin loman loppuessa? Tämä tarina kertoo siitä.

Tuima aamutuima

Aamu aikainen
Seisahtunut veri

Horkka hirmuinen
Peitto paras kaveri

Mies unta halajaa
Kuolon kello kolajaa

Laitan sen torkulle

Onhan päivä vielä huomennakin


14. elokuuta 2014

Nukkuessa ansaitseminen

Kaikkien laiskottelublogien Graalin maljaa, nukkuessa ansaitsemista, on aiemmin käsitelty kertomalla mainoksilla ansaitsemisen eri mahdollisuuksista omassa blogissa. Kaikilla ei kuitenkaan omaa blogia ole, ja tavalliset blogin lukijat eivät muutenkaan ole varsinaisia rikastumiskoneita, sillä heitä kiinnostaa lukea blogia, ei tehdä rahaa.

Mutta tiesittekös, että on olemassa myös sellaisia tahoja, joiden tehtävä on juurikin tehdä rahaa, eikä lukea blogeja, nimittäin pörssiyritykset. Kunpa vain voisi blogilukijoiden sijaan jotenkin käyttää pörssiyritysten tietotaitoa, resursseja, työvoimaa ja innovaatiota hyväksi samalla kuin itse nukkuisi. Mitä jos sanon, että sijoittaminen on yksinkertaistettuna juuri sitä; Sijoittamista yritykseen, joka tekee työtä maksimiteholla saadakseen mahdollisimman paljon voittoa? Tämän voiton korjaa sitten sijoittaja, vasta herättyään, tietenkin.

Ajatus tähän laiskan ihmisen sijoitusvinkkiin on peräisin Nordnet-pankin tänä kesänä perustamasta Superrahastosta. Yritykseen sijoittaminen, eli osakkeiden ostaminen, on usein tuottoisin tapa ansaitsemiseen, mutta samalla riskitkin ovat verrattain suuret. Yksittäisen yrityksen tulos ja osakkeen arvo voi vaihdella runsaasti ja nopeasti. Yksinkertaisen ratkaisun tähän ongelmaan tuovat rahastot, jotka eivät ole yhden ainoan yrityksen varassa, vaan hajauttavat riskin ja tuoton useisiin yrityksiin, jolloin heilunta on vähäisempää.


Mainittu Nordnetin Superrahasto koostuu Helsingin pörssin 25 suosituimmasta yhtiöstä, eli yhden rahaston avulla voit yksinkertaistetusti valjastaa Suomen 25 suurinta yritystä tuottamaan rahaa itsellesi. Sijoittamisen ja rahastojen toimintaperiaate on varmaankin suurimmalle osalle tuttu asia, eikä yllä olevassa varmaankaan ole mitään uutta, mutta varsinainen uutinen on se, että kyseinen Superrahasto poikkeaa valtavasti kaikista muista rahastoista ja sijoittamisen logiikasta siinä, että se on täysin(!) kuluton. Tavallisesti rahastoissa menee erilaisia kuluja rahaston hoitajalle, välityspalkkioihin sun muihin, mutta Superrahastossa näitä kuluja on 0%. Suoraan osakkeita ostamalla joutuu maksamaan tietyn prosentin välityspalkkioita, joten jopa se on kalliimpaa kuin kyseinen rahasto.
Kyseessä ei ole mikään pikkupränttihuijaus, vaan Nordnet-pankki todella maksaa itse kaikki rahaston hoitamiseen liittyvät kulut, ja asiakas saa joka ikisen sentin tuotoistaan. Pankin tarkoituksena on huijauksen sijaan houkutella uusia asiakkaita tämän mahtirahaston avulla siinä toivossa, että osa heistä joskus tulevaisuudessa tulevat käyttämään myös muita palveluita, esimerkiksi sijoittavat toisiin rahastoihin tai suoraan osakkeisiin.

Yllä on Kauppalehden sivulta kaapattu kuva OMX25-indeksistä, jota Superrahasto seuraa. Esimerkiksi viimeisen 1v aikana nousua on ollut 16%. Tämä tosin ei ota huomioon jaettuja osinkoja (n.4%), jotka lisätään rahastoon myöskin suoraan, eli jos Superrahasto olisi ollut olemassa jo vuosi sitten, se olisi nyt voitolla noin 20%.

Jos sinulla on sukan varressa rahaa, jonka sijoittamista olet harkinnut (ja varmaankin todennut, että pankkitilillä ei käytännössä nykyään ole korkoa ollenkaan), tämä on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen vaihtoehto ensimmäiseksi kohteeksi, sillä kuten sanottu, mitään kuluja ei ole, ja siksi pienetkin summat toimivat, kun välityspalkkiot eivät nakerra mitään pois.
Hommassa pääsee alkuun perustamalla Nordnet-pankissa tilin, jolle sitten pääset siirtämään rahaa oman pankkisi tililtä. Jos nimi on uusi ja kuulostaa tuntemattomalta, se johtunee siitä, että kyseessä ei ole tavanomaisia pankkipalveluita tarjoava pankki Nordean tai Osuuspankin tapaan, vaan nettipankki, joka on edullisuutensa ja helppokäyttöisyytensä myötä yksi suosituimmista ellei suosituin sijoittamiseen käytetty pankki Suomessa.

Itse olen aloittanut pienimuotoisen sijoittamisen muutamiin osakkeisiin jo monia vuosia sitten juuri Nordnetin kautta, ja olen ollut tyytyväinen. Jos Superrahasto olisi keksitty aiemmin, olisin mukana suuremminkin, mutta ainakaan vielä en ole vanhoja osakkeita vaihtanut Superrahastoon (koska niiden myynnistä menee välityspalkkiot, toisin kuin ilmaisesrahastossa). Sen sijaan tältä vuodelta kertyneet osingot on laitettu suoraan Superrahastoon kasvamaan, sillä se on ehdottomasti edullisin ja paras tapa pienten summien sijoittamiseen.

Huomio! Jos suunnittelet ansaitsemista nukkuessasi sijoittamalla, älä koskaan sijoita enempää kuin mitä pystyisit menettämään kokonaan, sillä sijoittamiseen kuuluu aina epävarmuus, eli voit hävitä rahaa. Tämän takia Nordnetin Superrahasto on kuitenkin aloittelevalle tai pienelläkin summalla kokeilevalle ensisijainen kohde, sillä mukaan pääsee jo 15e summalla, eikä mitään kuluja ole.

Tarkemmin Superrahastoon tutustumaan pääset tästä linkistä tai painamalla kuvaa alla:

12. elokuuta 2014

Tietoa aivomallin ammatista

Jotkut ovat kyselleet sivutoimestani aivomallina, joten ajattelin kirjoittaa nyt siitä hieman tietoa muillekin. Vaikka ammattinimike onkin aika uusi, eikä välttämättä kaikille entuudestaan tuttu, ei aivomallin perusajatus eroa kovin paljon perinteisemmästä mallin työstä. Jos työskennellään kenkien parissa, tarvitaan jalkamallia. Sormuksia mainostettaessa taas kutsutaan käsimalli kuvauksiin. Kampaajat käyttävät hiusmalleja, ja meikkejä esitellään kasvomallien avulla.

Nykyaikaisten aivokuvantamismenetelmien ja toiminnallisten aivotutkimusten myötä enää ei kuitenkaan olla kiinnostuneita pelkästään ulkokuoresta, vaan halutaan päästä pään sisään, mikä on mahdollistanut uuden toimenkuvan syntymisen. Aivojen kuvista ja toiminnasta ovat kiinnostuneita niin lääketieteen, taiteen, tekniikan kuin markkinoinninkin tahot, joten aivomallina on päässyt osallistumaan monenlaisiin projekteihin.


Millaisiin tarkoituksiin aivomallia käytetään?
Eniten vanhanaikaista valokuvamallina olemista muistuttavaa työtä on tietenkin aivojen anatomisten kuvien ottaminen. Näistä ovat kiinnostuneita aivojen anatomista rakennetta tutkivat lääkärit, mutta myöskin esimerkiksi kuvastojen piirtäjät tai keinotekoisia proteeseja ja shuntteja pään alueelle valmistavat yritykset. Erästä toista mittausta varten otettu kuva on nykyään myös taustakuvamateriaalina tuleviin kännyköihin ja tabletteihin, joten aivokuvien käyttökohteet ovat moninaiset.

Mielenkiintoisempi puoli aivomallin työssä on kuitenkin toiminnalliset aivokuvaukset, jotka todella vaativat tiukkaa aivotyötä. Toiminnallista mittausta tehdään esimerkiksi fMRI-laitteella, joka mittaa mitkä aivojen osat milloinkin ovat muita aktiivisempia. Aivomallin työnkuva on tällöin keskittyä ajattelemaan tiettyä asiaa, tilannetta tai tunnetta. Edessä saattaa myös olla kuvaruutu tai korvissa ääntä, johon keskittyä samalla, kun vaikutuksia mitataan aivoista. Eri toiminnallisten alueiden tarkka paikantaminen on kiinnostavaa lääketieteellisesti, ja siksi tutkimuksissa käytetään mallia, jolla alueet löytyvät siltä mistä pitääkin ja erottuvat selvästi toisistaan. Toiminnallisten tutkimuksen aivomallina on päässyt tämän lisäksi auttamaan esimerkiksi projektissa, jossa pelikonsolia ohjataan suoraan suoraan aivojen avulla ilman muita ohjaimia. Aina aivomallin homma ei ole niin raskasta, siitä esimerkkinä tältä kesältä jäätelöön liittyvä tutkimus, jossa aivoissa aktivoituvia alueita kartoitettiin sekä jäätelömainosta katsoessa että uutuusjäätelöä syödessä.

Kuvassa aivoni, kun syön jäätelöä ei-dominantilla kädellä.
Mitä aivomallina oleminen käytännössä on?
Käytännön työ riippuu mitä kuvausmenetelmää kulloinkin käytetään. Tarkkoja aivokuvia otetaan magneettikuvauslaitteella (MRI), joka on jokseenkin ahdas ja meluisa putki, jossa lähinnä maataan paikoillaan.
Funktionaalista magneettikuvausta (fMRI) käytettäessä aivomalli makaa samaisessa putkessa, mutta usein mukana on jonkinlaista tehtävää tai ajateltavaa oikean aivoaktiviteetin aikaansaamiseksi.
MEG eli magnetoenkefalografia tutkii aivojen sähköisestä toiminnasta syntyviä pieniä magneettikenttiä, ja tässä laitteessa istutaan pää suuren kypärän sisällä.
EEG eli aivosähkökäyrä tutkii suoraan pään pinnalta aivojen tuottamia sähkövirtoja ja niiden synnyttämiä potentiaalieroja iholla. Päässä on tällöin useita elektrodeja johtoineen tai elektrodimyssy, jotka päässä maataan paikallaan.
TMS on transkraniaalinen magneettistimutaatio, ja sillä voidaan antaa magneettisia impulsseja aivoihin kallon läpi. Näin voidaan aktivoida tai lamauttaa pieneksi hetkeksi tietty alue aivoista ja näin saadaan tarkasti tietää mitä kyseinen alue tekee ja mitä seurauksia sen häiritseminen aiheuttaa. Tästä tulee välillä pieni nipistys päänahkaan, mutta tämäkin homma on silti varsin kivutonta.
Kaikki nämä aivomallin työssä käytettävät menetelmät ovat täysin turvallisia, eli noninvasiivissia (ei kajota fyysisesti pään sisään) ja röntgen-säteettömiä.

Millaisia vaatimuksia aivomallin täytyy täyttää?
Valokuvamallilta vaaditaan kuvien tarkoituksen määräämää ulkonäköä, ja vaikka aivomallin ulkonäkö ei onneksi ole tärkeä, on alalla omanlaisensa vaatimukset.
Ensinnäkin mallina käytettävien aivojen täytyy olla anatomisesti keskivertoisia aivoja mahdollisimman hyvin vastaavat, eli kooltaan keskikokoa ja rakenteeltaan sellaiset, että toiminnalliset alueet ovat juuri ihmisten aivojen keskiarvoja vastaavissa paikoissa, jotta näitä voidaan käyttää mallina esimerkiksi aivoilla ohjattaviin sovelluksiin. Samoista syistä en olisi tullut valituksi aivomalliksi, jos olisin ollut vasenkätinen, tai jos aivojeni dominantti puoli (eli kielelliset toiminnot) sisältävä puoli olisi poikkevasti ollut oikealla.
Lisäksi tarvitaan erittäin hyvää keskittymiskykyä ja ulkopuolisten ajatusten sulkemista mielestä niissä kuvauksissa, joissa tarkoitus on saada aikaan juuri tietyssä paikassa tiettyyn aikaan tapahtuva aktiviteetti. Samoin kärsivällisyydestä on paljon hyötyä, sillä joskus sessiot ovat pitkiä, ja toistoa tulee hyvin paljon.
Ihan käytännöllisistä syistä aivomallina ei voi myöskään kärsiä ahtaan paikan kammosta, sillä magneettikuvauslaitteessa on viihdyttävä.


Näitä korkean resoluution T1-painotteisia rakenne-MRI-kuviani käytettiin
anatomian opetteluun tarkoitettujen koottavien aivojen valmistamiseen.
Kuinka aivomallin täytyy treenata?
Aivoista täytyy tietenkin pitää huolta tavanomaisin keinoin terveellisesti syömällä ja liikkumalla, mutta varsinaista aivotreeniäkin on tehtävä silloin tällöin. Aivot ovat erittäin muokkautuvat, joten tarkoituksellinen kehittäminen tiettyyn suuntaan onnistuu kohtalaisen helposti, mutta toisaalta epätasapainoinen treenaaminenkin näkyy epäsymmetrisyytenä. Omalla kohdallani heti alussa suurin epäsymmetrisyys oli jalkojen aivokuorella. Olen oikeajalkainen, ja vasemman jalan edustusalue aivoissa oli reilusti oikean jalan aluetta pienempi käsien alueiden ollessa yllättävänkin samanlaiset. Korjatakseni tämän aloin työstää vasemman jalan aluetta pomputtelemalla palloa vasemmalla jalalla ja muutamilla muilla vasemman jalan treeneillä, ja nykyään alueet ovat symmetriset myös jaloilla.

Joihinkin projekteihin tarvitaan tietynlaista valmistautumista. Esimerkiksi käden liikeradan oppimiseen liittyvien TMS-mittausten välillä kättä ei saanut käyttää ollenkaan, joten käsi täytyi pitää kantositeessä kaksi päivää ennen toista transkraniaalista magneettistimulaatiota, jotta voitiin tutkia liikeradan oppimista pelkän magneetti-impulssin avulla ilman harjoittelua.

Symmetrian ylläpidon kannalta hyvää harjoitusta ovat pianon soitto ja oikeastaan kaikki molempia puolia tasaisesti käyttävä tekeminen. Ajatuksien selkeyttämiseksi ja keskittymiskyvyn parantamiseksi jooga ja meditaatio ovat olleet hyödyllistä. Kielellisten alueiden treeniin käytän siihen tarkoitettuja äänitteitä, joissa on useita keskusteluja päällekkäin, ja näistä on seurattava tiettyä, välillä vaihtaen.

Kaiken kaikkiaan
Aivomallin työnkuva on välillä rankkaakin ja vaatii jonkin verran sitoutumista, mutta on toisaalta hauskaa tehdä hyödyllistä työtä, ja varsinkin katsoa silmien näkemää kuvaa suoraan takaraivolohkosta tulkitsevaa laitetta tai aivojen liikuttamia tekoraajoja tietäen, että niissä näkyy omien aivojen jälki.

5. elokuuta 2014

Ääntä videokuvasta: Visuaalinen mikrofoni

Ei mikään oo niin viisas kuin insinööri. Vai mitä olette mieltä menetelmästä, jossa videokameralla kuvatusta materiaalista analysoidaan esineiden resonanssitaajuuksia, ja tämän perusteella lasketaan ne aiheuttaneet äänet saaden tallennettua ääniraita ilman mikrofonia?

Oikeastaan äänen tallentaminen videon avulla ei eroa paljoakaan mikrofonin toiminnasta; molemmissahan mitataan paineaaltojen aiheuttamaa värähtelyä. Mikrofonissa on oma kalvonsa, jonka värähtely muutetaan sähköiseksi signaaliksi, kun taas visuaalinen mikrofoni käyttää mitä tahansa esinettä kalvona, jonka värähtely muutetaan sitä vastaavaksi ääneksi.

Ihmisen puheääni on tavallisesti välillä 100Hz-200Hz, ja jotta sen saisi taltioitua videokuvan perusteella, tarvitaan kaksinkertainen näytteenottotaajuus, siis 200-400 kuvaa sekunnissa. Niinpä puheen analysointi onnistuu kätevästi tuhansia kuvia sekunnissa tallentavalla suurnopeuskameralla. 

Nerokkainta ikinä on kuitenkin visuaalisen mikrofonin tutkijoiden koe, jossa ääni saadaan kaivettua ulos aivan tavallisella kännykkäkameralla otetusta videosta, jonka taajuus on vain esimerkiksi 30 kuvaa sekunnissa. Tässä hyödynnetään tavallisen digikameran tapaa tallentaa kuva, ns rolling shutter -menetelmää, jossa jokaista yksittäisen kuvan jokaista pikseliä ei tallenneta samaan aikaan, vaan esimerkiksi rivi kerrallaan aloittaen kuvan ylälaidasta. Tällöin yksittäisen kuvan jokainen rivi on kaapattu hieman eri aikaan, ja kohteen värähdellessä syntyy sen ääriviivoihin pieniä aaltomaisia vääristymiä. Kun tiedetään kuinka pitkä aika ylimmän ja alimman rivin kaappaamisen välillä on, voidaan kuvassa näkyvien vääristymäaaltojen määrä jakaa tällä ajalla, jolloin tulokseksi saadaan esinettä täristävän äänen taajuus.

Katso tutkijoiden video youtubesta.

Mitä tykkäätte hieman insinörtimmästä sisällöstä lääketieteen ja laiskottelun blogissa? Itse näkisin kyseessä olevan tieteenalan, johon sekä lääketiede että laiskottelu pohjautuvat yhä enenevässä määrin, mutta mielipiteitä otetaan vastaan alla.


3. elokuuta 2014

Kuva-arvoitus: Käypä hoito -suositusten ulkopuolella

Kuva-arvoituksen aika jälleen:
Mikä ei löydy Käypä hoito -suosituksista, mutta löytyy alla olevien vihjeiden avulla?


Tsemppiä ajatustyöhön ja muistakaa juoda riittävästi helteellä!