20. joulukuuta 2014

Krabolan jouluspesiaali: Rauhaisaa joulua!

Tohtori Krabolan laboratorio haluaa toivottaa kaikille lukijoille rauhaisaa joulua tekemällä lyhyen katsauksen muutamiin joulun vieton kannalta tärkeimpiin rauhasiimme!

1. Kilpirauhanen
Suomen talvi on synkkä ja kylmä, mutta kilpirauhasen erittämät tyroksiini ja trijodityroniini pitävät huolen siitä, että perusaineenvaihduntamme tuottaa sopivasti energiaa pitämään meidät lämpimänä.

2. Sylkirauhanen
Kun haukkaat palan joululimppua, kuiva leivänpala olisi vaivalloista niellä ilman sylkirauhasten erittämää liukasteena toimiva sylkeä. Samalla sen amylaasi aloittaa leivän hiilihydraattien pilkkomisen jo suussa.
Sylkirauhanen
3. Haima
Kun jouluherkut on syöty ja nielty, haima erittää suuren määrän entsyymeitä eri ravintoaineiden pilkkomiseksi ohutsuolessa. Pilkkomisen jälkeen ravinto saadaan vereen, ja jotta energia saadaan kudoksiin asti, on haiman erittämä insuliini avainasemassa. Se auttaa sokerimolekyylejä siirtymään verestä juuri oikeisiin kohteisiin.

4. Maitorauhanen
Vastasyntyneille joulukinkku ei maistu. Heitä ruokkii kuitenkin äidin maitorauhaset pitäen perheen pienimmätkin hyvällä joulumielellä.

5. Hikirauhanen
Joulusauna on ihmisen parasta aikaa. Saunassa oleminen muuttuisi kuitenkin nopeasti tukalaksi ilman hikirauhasten toimintaa. Ne erittävät ihon pinnalle hikeä, joka haihtuessaan pitää ihon lämpötilan saunamittarin lukemia viileämpänä tehden saunomisesta miellyttävää.

Mitä rauhasia lukijoiden jouluperinteisiin kuuluu?


>

16. joulukuuta 2014

Klikkaa tästä joulumieltä

Mukavan joulumielen ja rattoisan joulunodotuksen hengessä tohtori Krabolan laboratorio tarjoaa kaikille kierroksen porokarusellia.


9. joulukuuta 2014

Susikoira Roi -vitsit lyövät rahoiksi

Niin sanottua mahotonta meininkiä on taas luettavissa lehdistä, sillä Helsingin Sanomien Nyt-liite kertoi tänään Susikoira Roi -vitsien saaneen 22500 euroa apurahaa Koneen säätiöltä.
Kyseessähän on taiteenlaji, jonka tutkimus käy vilkkaana myös tohtori Krabolan puujalka- ja sanamuunnoslaboratoriossa.

Tähän mennessä aiheesta syntyneitä julkaistuja ovat olleet:
Susikoira Roi -vitsit: Iskias
Susikoira Roi -vitsit: Ressun lukio
Susikoira Roi -vitsit: Neurokirurgi
Susikoira Roi -vitsit: Mafia
Susikoira Roi -vitsit: Jolla

Jatkoa seuraa, kunhan laboratoriossa vapautuu henkilökuntaa apurahahakemusten parista takaisin luomistyöhön.

15. marraskuuta 2014

Kun kuohuviini ei ole tarpeeksi hyvää imeväisellesi

Tähänkin pulmaan on nyt ratkaisu:

Katso myös aiempi kirjoitus: Miksi raskaana tupakoivat äidit saavat terveempiä lapsia?

12. marraskuuta 2014

Runosuonikohjut: Vain elämää

Lähestyvän joulun taattu lahjasuosikki on Vain elämää -kokoelmalevy, mutta nille, jotka kaipaavat juuri loppuneen sarjan parhaita paloja hieman tiiviimmässä paketissa ja paremmalla juonella, päätin koostaa pienen tarinan. Sen opetus on: Kaikki musiikki on hissimusiikkia.

Tämä on Vain elämää hississä:

Oon mä juonut viinii Wienissä
Jäänyt hissiin jumiin Berliinissä
Siihen vikaan on syy Antti Herlinissä

Oon tuomittuna kulkemaan
kerrokseen ja seuraavaan

Anna sen soida, anna sen soida
Älä pysäytä hissimusiikkia
Älä koskaan pysäytä sitä

Koneeseen kadonnutta
Ei voi takaisin saada

Mä en haluu kuolla tänä yönä

Ei kerrostalosta vaan laulu elämän
Ei vaikka kuolema on sointu pimeän
Vaan aina pohjakerroksesta lähtien
Se muistaa näppäillä hätänumeron

Ei mitään hätää
jos ei hissin voimat riittäneet
Ei mitään hätää
Se olen minä joka voi korjata sen koneiston

Ihana valo
Onko portit jo auki?
Ihana valo
Sinä olet aurinko

Tästä lähin kävellään
Käsi kaiteessa
Ihmisten edessä
Älä sinä muiden katseista välitä
Sillä me mennään portaita


6. marraskuuta 2014

Kuva-arvoitus: Muusikon virtsaamisvaikeus

Pitkästä aikaa sukellamme arvoitusten maailmaan. Tämän kertainen keissi on seuraavanlainen:

Mies tuli urologille.
Vaiva: Virtsaamattomuus
Ammatti: Muusikko
Harrastukset: Scifi ja parapsykologia
Diagnoosi: R34 Anuria


Mitä instrumenttia muusikko soitti?


23. lokakuuta 2014

Kootut puujalat

Twitter-tiliä @TohtoriKrabola seuraaville tämä ei ole välttämättä mitään uutta, mutta koska kaikki eivät käytä Twitteriä, eivätkä kaikki käyttäjät vielä seuraa @TohtoriKrabolaa, ajattelin koostaa viimeaikoina mieleen putkahtaneet ja suoraan Twitteriin päätyneet puujalat myös blogiin. Näin kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus ottaa materiaali omaan käyttöönsä ja toimia esimerkiksi halloweenin huumorihirmuna.

Pidemmittä puheitta puujalkoja:


Miksi vatsaelinkirurgi ei voinut leikata Thaimaa?

-Häneltä puuttui Sveitsi.

Hollywood-tähtien hakkeroitujen alastonkuvien vuodon myötä vuoden trendikkäin mielenterveysongelma on julkkisten paikkojen pelko.

Missä Euroopan maassa on kauneimmat naiset?
-Cheekin tasavallassa

Mistä psykiatri tietää, että talvi on tullut?
-Kaikilla potilailla on bipo päässä.

Lisää puujalkoja ja muuta ajan hermolla oleilua: @TohtoriKrabola Twitterissä

19. lokakuuta 2014

Havaintoja I love me -messuilta

Päätimme sunnuntain ratoksi käydä I love me -messuilla tutustumassa terveysmessujen tarjontaan. Terveysasioiden lisäksi I love me -messujen teemoja ovat "kauneus", "muoti", "koru & kello" ja "luonnollisesti". Kiinnostuksen kohteena oli kuitenkin lähinnä terveyspuoli, koska haluisin ottaa selvää, millainen on markkinamiesten ja kansan syvien rivien näkökulma terveyteen.

Messukeskusta kansoitti hyvin runsas määrä ihmisiä. Heistä arviolta 95% oli naisia, mikä ei tietenkään kauneus- ja muotitapahtumassa ole yllättävää.
Terveysosastolle mennessään Kosmisilla Parapäivillä käyneet olivat kuin kotonaan, sillä mukana olivat  muiden muassa Droppi veripalvelu (katso aiempi kirjoitus tästä), magneettianturikuvaus ja hoitavia magneettirannekkeita (katso Neuroneista neuroosiin -blogi), selvänäkijän palveluita ja muuta mukavaa.

Tarjouksessa oli pinkkejä treenitoppeja ja proteiinipatukoita. Maistiaiset sai myös raakasuklaasta ja sienimehusta.

Jään odottamaan lääkäripäiviä.

18. lokakuuta 2014

Runosuonikohjut: Sauna

Kuusamossa lasketellaan jo, ja kylmät kelit ovat saapuneet myös Helsingin leveysasteille. Tänään mittari näytti sisälämpötilan laskeneen ensimmäisen kerran alle kriittisen 20 celsiusasteen mukavuusrajan, joten oli aika kääntää patterit käyntiin ja kaivaa esiin aikamme suurin keksintö, sähköinen lämpöhuopa.

Niinpä nyt on oikea hetki esitellä lämpimiä ajatuksia myös runosuonikohjujen muodossa. Tämä runo kertoo menneiden aikojen suurimmasta keksinnöstä.


Sauna

Pääsin saunaan.
Vihdoinkin.


23. syyskuuta 2014

Mitä voi tehdä ilman aivoja?

Äskettäin kiinalaiseen sairaalaan saapui 24-vuotias nainen valittaen huimausta ja pahoinvointia. Pään tietokonekuvassa paljastui syy: Naisella ei ollut lainkaan pikkuaivoja. Pikkuaivot vastaavat muun muassa liikkeiden oppimisesta, tarkasta motoriikasta ja puheen tuottamisesta, ja niissä on jopa puolet koko aivojen hermosoluista. Nainen oli kuitenkin ollut terve ja synnyttänyt myös terveen lapsen. Lapsena hän oli kuitenkin oppinut kävelemään vasta 7-vuotiaana ja puhumaan kunnolla 6-vuotiaana. Uskomaton suoritus kuitenkin ottaen huomioon, että naisen päässä oli pelkkä tyhjä tila paikalla, jossa normaalisti on 50% neuroneistamme. Vastaavia pikkuaivojen täydellisiä puutoksia on aiemmin havaittu kahdeksan tapausta.
Pikkuaivojen tilalle musta aukko.  ( Feng Yu et al.)
Tapaus kertoo aivojen huikeasta muovautuvuudesta. Nainen oli syntynyt ilman pikkuaivoja, joten jäljellä olevat aivojen osat ovat ottaneet itselleen kaikki puuttuvat toiminnot, hoitaen tietysti omia normaaleja toimintojaan. Ilman joitain aivojen osaa saattaa siis pärjätä hyvinkin. Entä jos yritetään pistää vielä paremmaksi? Voiko ilman aivoja tehdä mitään?

Syyskuun 10. päivä vuonna 1945 Coloradolainen maanviljelijä Lloyd Olsen oli aikeissa syödä päivälliseksi kanaa vaimonsa ja anoppinsa kanssa. Mies katkaisi Mike-nimisen kukon kaulan kirveellä, mutta yllätyksekseen huomasi, että päätön Mike-kukko pysyi yhä jaloillaan. Lloyd Olsen luopui kana-ateriasta ja alkoikin hoitaa päätöntä kanaansa tiputtamalla maidon ja veden sekoitusta sekä pieniä jyviä suoraan Miken kurkkuun. Mike eli ilman päätä 18 kuukautta(!). Kiekuminen ei kuitenkaan ilman päätä onnistunut, joten viimeiset puolitoista vuotta elämästään Mike-kukko kiekui vain korisevaa ääntä tuottaen.
Mike
Miken salaisuus oli kaulan katkaisun yhteydessä osaksi säästynyt aivorunko, joten vaikka kuvauksessa "juosta kuin päätön kana" on vinha perä, ei Mikekään pystynyt kokonaan ilman aivoja elämään.

Täysin aivottomaan toimintaan tähdättäessä täytyy siirtyä yksinkertaisempiin otuksiin, kuten hyönteisiin. Esimerkiksi torakka voi elää ilman päätä (ja sen sisällä olevia aivoja) viikkojen ajan. Torakka ei tarvitse päätä edes hengittämiseen, sillä sen hengitys tapahtuu ympäri kehoa. Päättömän ja aivottoman torakan kohtaloksi koituu yksi puuttuvan pään kriittinen tehtävä: syöminen. Torakka kuolee lopulta nälkään. Siihen asti se pystyy kuitenkin liikkumaan ja reagoimaan ulkoisiin ärsykkeisiin vallan mainiosti, kiitos hyönteisten paitsi aivoihin, suureksi osaksi myös muualla sijaitseviin hermosolmuihin jakautuneen hermoston.

Ihmiselle pään tai aivojen menettäminen tarkoittaa välitöntä kuolemaa, mutta pystymme silti tekemään asioita myös ilman aivoja. Kun vahingossa lasket kätesi kuumalle hellalle, soluja alkaa kuolla välittömästi. Tiedon kulku kämmenestä selkäytimen kautta aivoihin, siellä vaaran tunnistaminen, toimintaohjeiden päättäminen ja käskyn lähettäminen takaisin selkäydintä pitkin takaisin käteen veisi aivan liian pitkän ajan. Siksi meillä on heijasteet, eli refelksit. Ne ovat automaattisia liikkeitä, joita aivot eivät ohjaa. Viesti kulkee kädestä ainoastaan selkäytimeen, josta syntyy automaattisesti välitön käsky nostaa käsi pois vaarallisen kuumalta alustalta. Aivot tajuavat tilanteen vasta selvästi myöhemmin, jolloin käsi on jo nostettu pois.

Lisäksi kehossamme on muitakin prosesseja, joiden ohjaamiseen aivoja ei tarvita. Sydänlihaksen supistumiskäsky on peräisin sydämestä itsestään, joten sydän lyö aivottomanakin. Aivokuolema, aivojen toiminnan lakkaaminen on määritelmä ihmisen kuolemalle, mutta kuolleenakin voi tapahtua asioita, joihin aivoja ei tarvita. Kuoleman jälkeen lihaksiin jää energiaa ATP:n muodossa. Tätä voi demonstroida kuolleiden sammakoiden reisillä, joissa saadaan aikaan lihastoimintaa ripottelemalla päälle suolaa. Suolan natrium saa aikaan solukalvon depolarisaation ja lihaksen supistumisen aivan samoin kuin elävässä sammakossakin. Samanlainen ilmiö tapahtuisi myös ihmisen lihaksille.

Aivot eivät siis ole ihan kaikki kaikessa, vaan ilmankin voi pärjätä, riippuen siitä kuinka korkealle tavoitteet asettaa. Päättömänä juokseminen voi toimia, kunhan joku huolehtii jyviä ruokatorveen. Ja aina voi laittaa jalalla koreasti ilman sen syvempää ajattelua, kuten ylläolevan videon sammakot.

Huomenna on vapaapäivä, aivot narikkaan!


7. syyskuuta 2014

Runosuonikohjut: Palkkapotilas (Palkkasoturi)

Tällä kertaa runosuonikohjuissa on vuorossa herkkä karaokekappale. Klikkaa musiikki soimaan Youtubesta ja laula mukana alempana näkyvin sanoin.
Varoitus: Saattaa sisältää rankemman huumorin lähteen.

Palkkapotilas
Hän on ammatiltaan potilas, hän aina taistelee
Hän on onnellinen työssään kai
Hän turpoaa ja laattaa, silti aina hymyilee
Hän ei tunne rauhasrakkuloitaan lain
Hän on ulkus-mies ja monet taudit meille näyttänyt
Hän oksennuksin, kepein taistelee
Vaikka kuusitoista vuotta on hän juuri täyttänyt
Silti tuhannetta vuottaan palelee
Hän hiivan vuoksi taistelee ja reuman, viinankin
Hän WHO:ta puolustaa
Hän syövän vuoksi itsensä ja kaiken tuhoaa
Hän luulee: siten syövät katoaa
Hän on katabolinen, akuutisti humalainenkin
Ja proteiinit hiipuu myös
Hän tietää ettei tippaa saa, hän tappaa kuitenkin
vuoksi sinun, minun, ystäväin.
Ilman häntä ei ois Pfizer koskaan saanut voittojaan
Ilman häntä Cozaar yksin jäänyt ois
Ilman hänenlaistaan oisko täällä sotee laisinkaan
Vai oisko kaikki kauhu mennyt pois?
Hän on potilas, ei enempää, te häntä moittikaa
Vaan ei lääkkeitään kauaa enää saa
Hän saa ne sinulta ja minulta, oi veljet, huomatkaa:
Näin ei saada sotee koskaan loppumaan

Jos edelleen laulattaa, katso myös edellinen karaokebiisi Prostata (Mombasa).

3. syyskuuta 2014

Runosuonikohjut: Sikainfluenssan elämä

Nykyajan muotivirus on Ebola, eikä juuri kukaan enää jaksa muistella aikanaan kauhua kylvänyttä H1N1-sikainflunenssaa. Tämän runon mukana kuljemme Herran vuoteen 2009 ja muistelemme nasulenssua.

Sikainfluenssan elämä

Vaikeaa olla viirus
Kun on niin kauhea kiirus

Ei voi hetkeäkään varttua
Täytyy seuraavaan uhriin tarttua

Hän onkin jo immuuni
Korjaan heti luuni

Sikamaista kaikki rokottaa
Sika maista kaikista karkoittaa

28. elokuuta 2014

Kuva-arvoitus: Opiskelijan oireeton ongelma

Tämänkertainen potilastapaus on seuraavanlainen: 
Psykiatrin vastaanotolla on alaansa kyllästynyt lääketieteen opiskelija, joka on ahdistunut, koska ei pysty päättämään mikä ala häntä kiinnostaisi. Potilas kertoo harkitsevansa kauppakorkeakoulua, koska talousasiat kiinnostavat, mistä osoituksena on Kauppalehden kestotilaus jo kolmatta vuotta. Toisaalta potilas on Rillit huurussa -sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta katsottuaan hyvin kiinnostunut teoreettisen fysiikasta. Aivan viime aikoina hän on kuitenkin kiintynyt tupsulakkiin, ja juuri ilmoittautunut diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen yhteisvalintaan.

Mikä on oikea diagnoosi?

25. elokuuta 2014

Historian aliarvostetuin tieteellinen koe

Mitä jos pääsisi sulkemaan sekalaisen, toisilleen tuntemattoman joukon ihmisiä samaan pieneen tilaan ja eristyksiin ulkomaailmasta. Mitä jos vielä koko paikka olisi täynnä kameroita ja kaikki keskustelut tallentuisivat nauhalle, jotta mikään havainto ei menisi ohi? Olisipa mielenkiintoista seurata kuinka ihmisjoukko käyttäytyisi tuossa tilanteessa. Ehkä ihmiset voisi vielä jakaa kahteen kilpailevaan ryhmään. Ottaisiko joku selvän johtajan roolin vai syntyisikö demokratia? Toimisiko yhteistyö sulassa sovussa vai tulisiko tappelu? Syntyisikö luottamusta vai puukotettaisiinko selkään Olisiko ryhmässä vahvoilla alfa-uros, paras sopeutuja, huumorihemmo vai viehättävin nainen?

En kuitenkaan puhu psykologien märästä päiväunesta, vaan aikamme turhimmasta viihdesyövästä, Big brotherista. Vai voisiko kyse sittenkin olla molemmista? Big brotherin perusideahan on äärimmäisen mielenkiintoinen tieteellinen koe. Pahaksi onnekseen siitä on kuitenkin tullut kadunmiehen sylkykuppi, se kaikesta viihderoskasta alhaisin, jota kaikkien itseään vähänkään kunnioittavan kuuluu vihata (vaikka samalla hiukan seurata). Olisiko jo aika rohkeimpien pioneerien niellä ylpeytensä ja vilkaista tätä hienoa sosiaalista eksperimenttiä uusin silmin? Voisiko BB-talosta oikeasti löytyä jotain kiintoisaa havainnoitavaa?

23. elokuuta 2014

Tohtori Krabolan lifehack: Näin valmistat lämmintä jäävettä #icebucketchallenge

Jos olet ollut valppaana viime aikoina, olet kohdannut ALS-tietoisuutta lisäävän jäävesitsunamin. Kyseessä on ALSicebucketchallenge, jossa julkisuuden henkilöt haastavat toisiaan mukaan hyväntekeväisyyskampanjaan kaatamaan päällensä ämpärillisen jäistä vettä ja lahjoittamaan samalla rahaa ALS-tutkimukseen.
Mielenkiintoista olisi tietää kuinka moni osallistujista todella lahjoittaa rahaa, ja kuinka moni poimii ainoastaan ilmaiset klikkaukset, maksimoivat medianäkyvyyden tai haluavat vain ratsastaa uuden trendin aallonharjalla. Toivottavasti tästä ei tule mitään jokamiehen facebookit ja instagrammit täyttävää uutta kaljahaastetta, sillä silloin alkuperäinen tarkoitus viimeistään unohtuu.

Jos niin ikävästi kuitenkin tapahtuu, tai jos lukijoina on jo nyt haasteen saaneita merkkihenkilöitä, ajattelin esitellä Tohtori Krabolan arktisen alueen jäätutkimuslaboratorion innovaation, joka mahdollistaa ALS-haasteen kohdalle sattuessa lämpimän jäävesikokemuksen.

Näin valmistat lämmintä jäävettä ALS-jää-ämpärihaastetta varten:

1. Vastaanota ALS-haaste.

2. Täytä ämpäri lämpimällä vedellä (yhtä lämpimällä kuin suihkussa käyttämäsi vesi)

3. Lisää veteen jääpaloja.

4. Vesi pysyy lämpimänä jääpaloista huolimatta, kunhan muistat kuvata videosi (EI pystyvideona) ennen jääpalojen sulamista.

22. elokuuta 2014

Toiveuusinta: Cheekin musavisa

Koko kansan rakastama ja vihaama Cheek esiintyy tänään olympiastadionilla, ja koska tästä historiallisesta tapahtumasta riittää varmasti puheenaihetta useammaksi päiväksi, on aika ottaa esiin myös päivitetty versio Cheek-musavisasta. Nämä pähkinät sopivat ratkottaviksi niin ennen keikkaa, keikan aikana, keikan jälkeen, koulussa välitunnilla, työpaikan kahvihuoneessa kuin backstagellakin.

Musavisan kysymykset ovat seuraavat:

1. Mikä on Cheekin vuonna 2012 julkaistun, järjestyksessään seitsemännen albumin nimi?

2. Mitä lintu sanoi törmättyään puuhun?

3. Mitä varusmies sanoi, kun keitto kaatui pannukakun päälle?

4. Mitä Putous-näyttelijä sanoi kun ei kesken sketsin pystynyt pitämään naamaa peruslukemilla?

5. Mitä kippari sanoi kun etupurje tippui mereen?

6. Mitä kahvinkeittimeen virran päälle unohtanut sanoi raaputtaessaan kuvinutta kahvia pannun pohjasta?

7. Mitä veneilijä sanoi kun haaksirikkoutui rantakiviin?

8. Mitä Sodankylän kaupunginjohtaja sanoi kun tekojärven padot pettivät?

9. Mitä lapin mies sanoi, kun porot karkasivat?

Kuvavihje
Rattoisia ratkomishetkiä, hyvää viikonloppua ja erityisesti ikimuistoisia konserttielämyksiä kaikille Cheek-faneille!

19. elokuuta 2014

Runosuonikohjut: Opiskelijan tuima aamutuima

Oletteko koskaan törmänneet ongelmaan, jossa loman aikana luonnontilaan palautunut unirytmi tuntuu mahdottomalta kouluttaa takaisin aikaisiin herätyksiin loman loppuessa? Tämä tarina kertoo siitä.

Tuima aamutuima

Aamu aikainen
Seisahtunut veri

Horkka hirmuinen
Peitto paras kaveri

Mies unta halajaa
Kuolon kello kolajaa

Laitan sen torkulle

Onhan päivä vielä huomennakin


14. elokuuta 2014

Nukkuessa ansaitseminen

Kaikkien laiskottelublogien Graalin maljaa, nukkuessa ansaitsemista, on aiemmin käsitelty kertomalla mainoksilla ansaitsemisen eri mahdollisuuksista omassa blogissa. Kaikilla ei kuitenkaan omaa blogia ole, ja tavalliset blogin lukijat eivät muutenkaan ole varsinaisia rikastumiskoneita, sillä heitä kiinnostaa lukea blogia, ei tehdä rahaa.

Mutta tiesittekös, että on olemassa myös sellaisia tahoja, joiden tehtävä on juurikin tehdä rahaa, eikä lukea blogeja, nimittäin pörssiyritykset. Kunpa vain voisi blogilukijoiden sijaan jotenkin käyttää pörssiyritysten tietotaitoa, resursseja, työvoimaa ja innovaatiota hyväksi samalla kuin itse nukkuisi. Mitä jos sanon, että sijoittaminen on yksinkertaistettuna juuri sitä; Sijoittamista yritykseen, joka tekee työtä maksimiteholla saadakseen mahdollisimman paljon voittoa? Tämän voiton korjaa sitten sijoittaja, vasta herättyään, tietenkin.

Ajatus tähän laiskan ihmisen sijoitusvinkkiin on peräisin Nordnet-pankin tänä kesänä perustamasta Superrahastosta. Yritykseen sijoittaminen, eli osakkeiden ostaminen, on usein tuottoisin tapa ansaitsemiseen, mutta samalla riskitkin ovat verrattain suuret. Yksittäisen yrityksen tulos ja osakkeen arvo voi vaihdella runsaasti ja nopeasti. Yksinkertaisen ratkaisun tähän ongelmaan tuovat rahastot, jotka eivät ole yhden ainoan yrityksen varassa, vaan hajauttavat riskin ja tuoton useisiin yrityksiin, jolloin heilunta on vähäisempää.


Mainittu Nordnetin Superrahasto koostuu Helsingin pörssin 25 suosituimmasta yhtiöstä, eli yhden rahaston avulla voit yksinkertaistetusti valjastaa Suomen 25 suurinta yritystä tuottamaan rahaa itsellesi. Sijoittamisen ja rahastojen toimintaperiaate on varmaankin suurimmalle osalle tuttu asia, eikä yllä olevassa varmaankaan ole mitään uutta, mutta varsinainen uutinen on se, että kyseinen Superrahasto poikkeaa valtavasti kaikista muista rahastoista ja sijoittamisen logiikasta siinä, että se on täysin(!) kuluton. Tavallisesti rahastoissa menee erilaisia kuluja rahaston hoitajalle, välityspalkkioihin sun muihin, mutta Superrahastossa näitä kuluja on 0%. Suoraan osakkeita ostamalla joutuu maksamaan tietyn prosentin välityspalkkioita, joten jopa se on kalliimpaa kuin kyseinen rahasto.
Kyseessä ei ole mikään pikkupränttihuijaus, vaan Nordnet-pankki todella maksaa itse kaikki rahaston hoitamiseen liittyvät kulut, ja asiakas saa joka ikisen sentin tuotoistaan. Pankin tarkoituksena on huijauksen sijaan houkutella uusia asiakkaita tämän mahtirahaston avulla siinä toivossa, että osa heistä joskus tulevaisuudessa tulevat käyttämään myös muita palveluita, esimerkiksi sijoittavat toisiin rahastoihin tai suoraan osakkeisiin.

Yllä on Kauppalehden sivulta kaapattu kuva OMX25-indeksistä, jota Superrahasto seuraa. Esimerkiksi viimeisen 1v aikana nousua on ollut 16%. Tämä tosin ei ota huomioon jaettuja osinkoja (n.4%), jotka lisätään rahastoon myöskin suoraan, eli jos Superrahasto olisi ollut olemassa jo vuosi sitten, se olisi nyt voitolla noin 20%.

Jos sinulla on sukan varressa rahaa, jonka sijoittamista olet harkinnut (ja varmaankin todennut, että pankkitilillä ei käytännössä nykyään ole korkoa ollenkaan), tämä on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen vaihtoehto ensimmäiseksi kohteeksi, sillä kuten sanottu, mitään kuluja ei ole, ja siksi pienetkin summat toimivat, kun välityspalkkiot eivät nakerra mitään pois.
Hommassa pääsee alkuun perustamalla Nordnet-pankissa tilin, jolle sitten pääset siirtämään rahaa oman pankkisi tililtä. Jos nimi on uusi ja kuulostaa tuntemattomalta, se johtunee siitä, että kyseessä ei ole tavanomaisia pankkipalveluita tarjoava pankki Nordean tai Osuuspankin tapaan, vaan nettipankki, joka on edullisuutensa ja helppokäyttöisyytensä myötä yksi suosituimmista ellei suosituin sijoittamiseen käytetty pankki Suomessa.

Itse olen aloittanut pienimuotoisen sijoittamisen muutamiin osakkeisiin jo monia vuosia sitten juuri Nordnetin kautta, ja olen ollut tyytyväinen. Jos Superrahasto olisi keksitty aiemmin, olisin mukana suuremminkin, mutta ainakaan vielä en ole vanhoja osakkeita vaihtanut Superrahastoon (koska niiden myynnistä menee välityspalkkiot, toisin kuin ilmaisesrahastossa). Sen sijaan tältä vuodelta kertyneet osingot on laitettu suoraan Superrahastoon kasvamaan, sillä se on ehdottomasti edullisin ja paras tapa pienten summien sijoittamiseen.

Huomio! Jos suunnittelet ansaitsemista nukkuessasi sijoittamalla, älä koskaan sijoita enempää kuin mitä pystyisit menettämään kokonaan, sillä sijoittamiseen kuuluu aina epävarmuus, eli voit hävitä rahaa. Tämän takia Nordnetin Superrahasto on kuitenkin aloittelevalle tai pienelläkin summalla kokeilevalle ensisijainen kohde, sillä mukaan pääsee jo 15e summalla, eikä mitään kuluja ole.

Tarkemmin Superrahastoon tutustumaan pääset tästä linkistä tai painamalla kuvaa alla:

12. elokuuta 2014

Tietoa aivomallin ammatista

Jotkut ovat kyselleet sivutoimestani aivomallina, joten ajattelin kirjoittaa nyt siitä hieman tietoa muillekin. Vaikka ammattinimike onkin aika uusi, eikä välttämättä kaikille entuudestaan tuttu, ei aivomallin perusajatus eroa kovin paljon perinteisemmästä mallin työstä. Jos työskennellään kenkien parissa, tarvitaan jalkamallia. Sormuksia mainostettaessa taas kutsutaan käsimalli kuvauksiin. Kampaajat käyttävät hiusmalleja, ja meikkejä esitellään kasvomallien avulla.

Nykyaikaisten aivokuvantamismenetelmien ja toiminnallisten aivotutkimusten myötä enää ei kuitenkaan olla kiinnostuneita pelkästään ulkokuoresta, vaan halutaan päästä pään sisään, mikä on mahdollistanut uuden toimenkuvan syntymisen. Aivojen kuvista ja toiminnasta ovat kiinnostuneita niin lääketieteen, taiteen, tekniikan kuin markkinoinninkin tahot, joten aivomallina on päässyt osallistumaan monenlaisiin projekteihin.


Millaisiin tarkoituksiin aivomallia käytetään?
Eniten vanhanaikaista valokuvamallina olemista muistuttavaa työtä on tietenkin aivojen anatomisten kuvien ottaminen. Näistä ovat kiinnostuneita aivojen anatomista rakennetta tutkivat lääkärit, mutta myöskin esimerkiksi kuvastojen piirtäjät tai keinotekoisia proteeseja ja shuntteja pään alueelle valmistavat yritykset. Erästä toista mittausta varten otettu kuva on nykyään myös taustakuvamateriaalina tuleviin kännyköihin ja tabletteihin, joten aivokuvien käyttökohteet ovat moninaiset.

Mielenkiintoisempi puoli aivomallin työssä on kuitenkin toiminnalliset aivokuvaukset, jotka todella vaativat tiukkaa aivotyötä. Toiminnallista mittausta tehdään esimerkiksi fMRI-laitteella, joka mittaa mitkä aivojen osat milloinkin ovat muita aktiivisempia. Aivomallin työnkuva on tällöin keskittyä ajattelemaan tiettyä asiaa, tilannetta tai tunnetta. Edessä saattaa myös olla kuvaruutu tai korvissa ääntä, johon keskittyä samalla, kun vaikutuksia mitataan aivoista. Eri toiminnallisten alueiden tarkka paikantaminen on kiinnostavaa lääketieteellisesti, ja siksi tutkimuksissa käytetään mallia, jolla alueet löytyvät siltä mistä pitääkin ja erottuvat selvästi toisistaan. Toiminnallisten tutkimuksen aivomallina on päässyt tämän lisäksi auttamaan esimerkiksi projektissa, jossa pelikonsolia ohjataan suoraan suoraan aivojen avulla ilman muita ohjaimia. Aina aivomallin homma ei ole niin raskasta, siitä esimerkkinä tältä kesältä jäätelöön liittyvä tutkimus, jossa aivoissa aktivoituvia alueita kartoitettiin sekä jäätelömainosta katsoessa että uutuusjäätelöä syödessä.

Kuvassa aivoni, kun syön jäätelöä ei-dominantilla kädellä.
Mitä aivomallina oleminen käytännössä on?
Käytännön työ riippuu mitä kuvausmenetelmää kulloinkin käytetään. Tarkkoja aivokuvia otetaan magneettikuvauslaitteella (MRI), joka on jokseenkin ahdas ja meluisa putki, jossa lähinnä maataan paikoillaan.
Funktionaalista magneettikuvausta (fMRI) käytettäessä aivomalli makaa samaisessa putkessa, mutta usein mukana on jonkinlaista tehtävää tai ajateltavaa oikean aivoaktiviteetin aikaansaamiseksi.
MEG eli magnetoenkefalografia tutkii aivojen sähköisestä toiminnasta syntyviä pieniä magneettikenttiä, ja tässä laitteessa istutaan pää suuren kypärän sisällä.
EEG eli aivosähkökäyrä tutkii suoraan pään pinnalta aivojen tuottamia sähkövirtoja ja niiden synnyttämiä potentiaalieroja iholla. Päässä on tällöin useita elektrodeja johtoineen tai elektrodimyssy, jotka päässä maataan paikallaan.
TMS on transkraniaalinen magneettistimutaatio, ja sillä voidaan antaa magneettisia impulsseja aivoihin kallon läpi. Näin voidaan aktivoida tai lamauttaa pieneksi hetkeksi tietty alue aivoista ja näin saadaan tarkasti tietää mitä kyseinen alue tekee ja mitä seurauksia sen häiritseminen aiheuttaa. Tästä tulee välillä pieni nipistys päänahkaan, mutta tämäkin homma on silti varsin kivutonta.
Kaikki nämä aivomallin työssä käytettävät menetelmät ovat täysin turvallisia, eli noninvasiivissia (ei kajota fyysisesti pään sisään) ja röntgen-säteettömiä.

Millaisia vaatimuksia aivomallin täytyy täyttää?
Valokuvamallilta vaaditaan kuvien tarkoituksen määräämää ulkonäköä, ja vaikka aivomallin ulkonäkö ei onneksi ole tärkeä, on alalla omanlaisensa vaatimukset.
Ensinnäkin mallina käytettävien aivojen täytyy olla anatomisesti keskivertoisia aivoja mahdollisimman hyvin vastaavat, eli kooltaan keskikokoa ja rakenteeltaan sellaiset, että toiminnalliset alueet ovat juuri ihmisten aivojen keskiarvoja vastaavissa paikoissa, jotta näitä voidaan käyttää mallina esimerkiksi aivoilla ohjattaviin sovelluksiin. Samoista syistä en olisi tullut valituksi aivomalliksi, jos olisin ollut vasenkätinen, tai jos aivojeni dominantti puoli (eli kielelliset toiminnot) sisältävä puoli olisi poikkevasti ollut oikealla.
Lisäksi tarvitaan erittäin hyvää keskittymiskykyä ja ulkopuolisten ajatusten sulkemista mielestä niissä kuvauksissa, joissa tarkoitus on saada aikaan juuri tietyssä paikassa tiettyyn aikaan tapahtuva aktiviteetti. Samoin kärsivällisyydestä on paljon hyötyä, sillä joskus sessiot ovat pitkiä, ja toistoa tulee hyvin paljon.
Ihan käytännöllisistä syistä aivomallina ei voi myöskään kärsiä ahtaan paikan kammosta, sillä magneettikuvauslaitteessa on viihdyttävä.


Näitä korkean resoluution T1-painotteisia rakenne-MRI-kuviani käytettiin
anatomian opetteluun tarkoitettujen koottavien aivojen valmistamiseen.
Kuinka aivomallin täytyy treenata?
Aivoista täytyy tietenkin pitää huolta tavanomaisin keinoin terveellisesti syömällä ja liikkumalla, mutta varsinaista aivotreeniäkin on tehtävä silloin tällöin. Aivot ovat erittäin muokkautuvat, joten tarkoituksellinen kehittäminen tiettyyn suuntaan onnistuu kohtalaisen helposti, mutta toisaalta epätasapainoinen treenaaminenkin näkyy epäsymmetrisyytenä. Omalla kohdallani heti alussa suurin epäsymmetrisyys oli jalkojen aivokuorella. Olen oikeajalkainen, ja vasemman jalan edustusalue aivoissa oli reilusti oikean jalan aluetta pienempi käsien alueiden ollessa yllättävänkin samanlaiset. Korjatakseni tämän aloin työstää vasemman jalan aluetta pomputtelemalla palloa vasemmalla jalalla ja muutamilla muilla vasemman jalan treeneillä, ja nykyään alueet ovat symmetriset myös jaloilla.

Joihinkin projekteihin tarvitaan tietynlaista valmistautumista. Esimerkiksi käden liikeradan oppimiseen liittyvien TMS-mittausten välillä kättä ei saanut käyttää ollenkaan, joten käsi täytyi pitää kantositeessä kaksi päivää ennen toista transkraniaalista magneettistimulaatiota, jotta voitiin tutkia liikeradan oppimista pelkän magneetti-impulssin avulla ilman harjoittelua.

Symmetrian ylläpidon kannalta hyvää harjoitusta ovat pianon soitto ja oikeastaan kaikki molempia puolia tasaisesti käyttävä tekeminen. Ajatuksien selkeyttämiseksi ja keskittymiskyvyn parantamiseksi jooga ja meditaatio ovat olleet hyödyllistä. Kielellisten alueiden treeniin käytän siihen tarkoitettuja äänitteitä, joissa on useita keskusteluja päällekkäin, ja näistä on seurattava tiettyä, välillä vaihtaen.

Kaiken kaikkiaan
Aivomallin työnkuva on välillä rankkaakin ja vaatii jonkin verran sitoutumista, mutta on toisaalta hauskaa tehdä hyödyllistä työtä, ja varsinkin katsoa silmien näkemää kuvaa suoraan takaraivolohkosta tulkitsevaa laitetta tai aivojen liikuttamia tekoraajoja tietäen, että niissä näkyy omien aivojen jälki.

5. elokuuta 2014

Ääntä videokuvasta: Visuaalinen mikrofoni

Ei mikään oo niin viisas kuin insinööri. Vai mitä olette mieltä menetelmästä, jossa videokameralla kuvatusta materiaalista analysoidaan esineiden resonanssitaajuuksia, ja tämän perusteella lasketaan ne aiheuttaneet äänet saaden tallennettua ääniraita ilman mikrofonia?

Oikeastaan äänen tallentaminen videon avulla ei eroa paljoakaan mikrofonin toiminnasta; molemmissahan mitataan paineaaltojen aiheuttamaa värähtelyä. Mikrofonissa on oma kalvonsa, jonka värähtely muutetaan sähköiseksi signaaliksi, kun taas visuaalinen mikrofoni käyttää mitä tahansa esinettä kalvona, jonka värähtely muutetaan sitä vastaavaksi ääneksi.

Ihmisen puheääni on tavallisesti välillä 100Hz-200Hz, ja jotta sen saisi taltioitua videokuvan perusteella, tarvitaan kaksinkertainen näytteenottotaajuus, siis 200-400 kuvaa sekunnissa. Niinpä puheen analysointi onnistuu kätevästi tuhansia kuvia sekunnissa tallentavalla suurnopeuskameralla. 

Nerokkainta ikinä on kuitenkin visuaalisen mikrofonin tutkijoiden koe, jossa ääni saadaan kaivettua ulos aivan tavallisella kännykkäkameralla otetusta videosta, jonka taajuus on vain esimerkiksi 30 kuvaa sekunnissa. Tässä hyödynnetään tavallisen digikameran tapaa tallentaa kuva, ns rolling shutter -menetelmää, jossa jokaista yksittäisen kuvan jokaista pikseliä ei tallenneta samaan aikaan, vaan esimerkiksi rivi kerrallaan aloittaen kuvan ylälaidasta. Tällöin yksittäisen kuvan jokainen rivi on kaapattu hieman eri aikaan, ja kohteen värähdellessä syntyy sen ääriviivoihin pieniä aaltomaisia vääristymiä. Kun tiedetään kuinka pitkä aika ylimmän ja alimman rivin kaappaamisen välillä on, voidaan kuvassa näkyvien vääristymäaaltojen määrä jakaa tällä ajalla, jolloin tulokseksi saadaan esinettä täristävän äänen taajuus.

Katso tutkijoiden video youtubesta.

Mitä tykkäätte hieman insinörtimmästä sisällöstä lääketieteen ja laiskottelun blogissa? Itse näkisin kyseessä olevan tieteenalan, johon sekä lääketiede että laiskottelu pohjautuvat yhä enenevässä määrin, mutta mielipiteitä otetaan vastaan alla.


3. elokuuta 2014

Kuva-arvoitus: Käypä hoito -suositusten ulkopuolella

Kuva-arvoituksen aika jälleen:
Mikä ei löydy Käypä hoito -suosituksista, mutta löytyy alla olevien vihjeiden avulla?


Tsemppiä ajatustyöhön ja muistakaa juoda riittävästi helteellä!

28. heinäkuuta 2014

Tulevaisuuden muoti: Lippis

Muoti-ilmiöitä pidetään usein sattumanvaraisina ja vaikeasti ennustettavissa olevina asioina, joita vain muotibloggaaja voi ymmärtää, mutta näin ei ole. Kyse on mitattavissa olevista muuttujista, ja analysoimalla menneiden aikojen muotia, ilmiöiden kehitystä ja niiden esiintymistä nykyaikana voidaan ekstrapoloida tulevaisuuden muoti hyvinkin tarkasti. Tohtori Krabolan muotilaboratorio on kehittänyt tätä varten algoritmin, jonka tuloksia esitellään sarjassa Tulevaisuuden muoti. Ensimmäisenä vuorossa on lippalakkimuodin tulevaisuus.

Vanhoina hyvinä aikoina ala-asteen välitunneilla laskettiin lipan raitojen ja lakin tuuletusreikien määriä lippiksen aitouden selvittämiseksi. Tärkeässä osassa oli myös sisäpuolelta löytyvät merkit. Jos jokin näistä suureista ei täsmännyt, lippis oli epäaito, mitä se sitten ikinä tarkoittikaan, itse en ainakaan tiennyt. Toinen vertailun aihe oli lipan käyristys; Mikä onkaan se optimaalisin lipan kaarevuussäde? Itse ostin Amerikan matkalta lipan käyristimen.

Tänäpäivänä lipan käyristyksen suhteen on taannuttu täysin suoraan lippaan. Sellaisille vanhaan hyvään aikaan naurettiin, sillä niitä oli vain vanhoilla papoilla. Toisaalta kehitys on järkevä, sillä täydellisen käyristyskulman tavoittelu on nyt helpompaa, suora on helppo kulma hölmömmällekin, eikä lipan käyristintä tarvitse käyttää. Sen sijaan muilta osin lippismuoti on saanut aikaan jotain kaiken järjen ja logiikan vastaista: Nykyään lipassa olevat kokomerkinnän, pesuohjeet tai mitä tahansa muuta sisältävät tarrat on ensiarvoisen tärkeää säilyttää kiinni lipassa. Häh?

Havainnoiva tiede ei kuitenkaan tuomitse, vaan havainnoiva tiede tekee havaintoja. Historian havinat ja tämän päivän havainnot syötetään sitten Krabolan muotialgoritmin pursekeltaviksi, ja tulokseksi saadaan seuraavaa:

1.
Lippiksen tarrat ovat tulleet jäädäkseen. Jos et halua näyttää 1900-luvulle jämähtäneeltä, muista säilyttää tarrat lipassa.
Pieni pää, isot aivot.
2.
Kauden uutena juttuna ovat tulossa esiin muut lippikseen liitetyt laput, esimerkiksi hintalappu, valmistajan logon tai lippiksen ominaisuuksista kertovat läpyskät. Älä missään nimessä katkaise muovia, joka yhdistää nämä laput lippikseesi.
Tuiki tärkeät laput aina mukana koristamassa lippistä.
3.
Jotta lippiksesi on aito nyt ja tulevaisuudessa, on ensiarvoisen tärkeää, että siinä on kiinni koukku, jolla lippis on roikkunut myymälän tangossa. Jos tätä koukkua ei lippiksessä ole, se eli ole koskaan roikkunut myymälän tangossa, vaan on katumyynnistä peräisin oleva feikki. Unohda siis raitojen määrä ja logot, lippiksen aitouden uusi tunnus on koukku!
Tämä lippis on aito.

24. heinäkuuta 2014

Korkeasaaren eläimet

On ilmoja pidellyt. Nimittäin niin kuumia ilmoja, ettet varmaankaan ole lämpöhalvaukseltasi jaksanut  edes käydä Korkeasaaressa. Mutta ei hätää, sillä kävin itse kuvaamassa parhaat eläimet, jotta sinä voisit katsoa niiden kuvia tietokoneen ruudulta sisätiloissa, viilentävän ilmastoinnin suristessa taustalla.


Crocsit jalassa


Hellät hepat


Kameleontti vaihtaa turkin väriä


Taskuapina


Savanni nukahtaa


Galileopardi Galilei


Poikkeuksellisen kuvauksellinen linssiludelisko


Lokki Joonatan


Nalle


Panomarsu


Pesunalle


Kengurumeininki


Pyrstölintu


Rankat ankat


Tikru

Mikä on suosikkisi?