Hauskoja lääkeaineiden nimiä: Sirolimuusi

Lääkeaineiden nimien muistaminen on ainakin itselleni hankalaa, eikä niiden ulkoa opettelu kirjasta mitenkään nautinnollista. Mutta ei hätää! Tämä on ensimmäinen kirjoitus sarjaan, jossa esitellään hauskoja, hyviä muistisääntöjä sisältäviä tai muuten jänniä lääkeaineiden nimiä.

Ensimmäisenä esittelyssä on elinsiirtojen yhteydessä käytettävä immunosuppressantti (siis lääke, jota käytetään estämään elimistön hylkimisreaktio uudelle elimelle) sirolimuusi.

Sirolimuusi on ehdottomasti yksi hauskimmista nimistä, koska se sisältää monta positiivisen mielikuvan asiaa: siro, limu ja muusi.

Vaihtoehtoisesti nimen voi muistaa muodossa: Sir oli muusi.

Toivottavasti ainakin jotkut tulevat nyt ikuisesti muistamaan minkä nimistä lääkettä käyttää munuaisen tai maksan siirrossa!

Päivän lääketiedepoiminta on tällä kertaa mielenkiintoinen lisähavainto sirolimuusista:

Yhdysvalloissa tehdyissä hiirikokeissa hiirten vanhenemista on onnistuttu hidastamaan ja elinikää pidentämään jopa 28-38%, mikä on enemmän kuin millään muulla lääkkeellä. Vaikutusmekanismi kohdistuu mTor-proteiinin (mammalian target of rapamycin), joka säätelee solujen kasvuja ja jakautumista.

Ihmelääkkeeksi ihmisen elinikää pidentämään sirolimuusista ei kuitenkaan ole, sillä se heikentää elimistön immuunivastetta, mikä altistaa infektioille. Laboratoriohiirillä tilanne oli toinen, sillä ne elivät infektioilta suojatussa ympäristössä.

Oletko sinä törmännyt hauskaan lääkeaineen nimeen tai keksinyt hyvän muistisäännön jollekin lääkkeelle? Seuraavaa osaa odotellessa jaa vinkkisi muille kommenteissa.

Uskomushoitoa

Lääketiede on harvinaisen mielenkiintoista, ja toimii siksi tämän blogin selkärankana. Aion kirjoittaa aiheista, joista luulisin muidenkin lääketieteestä tai sen opiskelusta kiinnostuneiden mahdollisesti inspiroituvan. Mitään järjestelmällisyyttä en kuitenkaan aio harjoittaa. En jaksa tehdä oppimispäiväkirjaa, en halua valittaa pänttäämisestä, en aio valokuvata päivittäistä opiskelijalounasta, enkä pyri kuvaamaan epätoivoisen pääsykokeeseen lukijan tietä tähtiin.

Sen sijaan yritän ottaa aiheeksi sieltä täältä silmille tulevia kiinnostavia aiheita, jotka ovat tietysti parhaimmillaan silloin, kun niillä on jotain yhteyttä lääketieteeseen, opiskeluun tai elämään muuten.

Tätä poikkitieteellistä teemaa ja blogin tunnelmaa luomaan sopii mieltäni jo useita vuosia kutkuttanut tarina, jonka kuulin joko yläasteella tai lukiossa. Sen kertoi keskusradiossa aamunavausta pitänyt koulupastori. Tarina meni suunnilleen näin:

Sairaalassa makasi kaksi vuodepotilasta samassa huoneessa. Toisen sänky oli ikkunan vieressä, ja toisen yli tyydyttävä näköalattomaan paikkaan. Kumpikaan ei pystynyt liikkumaan sängystään moneen päivään, ja aika kävi pitkäksi, joten seinäpaikalla oleva potilas kysyi ikkunapaikalla olevalta miltä ulkona näyttää. Ulos näkevä potilas kertoi, että ulkona oli aurinkoista ja puistossa näkyi lapsia potkimassa palloa toisilleen. Seinäpaikan potilas kuunteli ja kuvitteli näkymää päässään. 

Seuraavana päivänä seinän puoleinen potilas halusi jälleen teitää miltä ulkona näyttää. Toinen potilas katsoi ulos ja kertoi auringon olevan kohta laskemassa, tuuli heiluttelee hieman puiden lehtiä ja orava vilahti juuri käpy suussaan pesäkoloonsa. Seinäpaikan potilasta hymyilytti.

Seuraavana päivänä herätessään seinän puolella ollut potilas huomasi toisen potilaan puuttuvan ikkunapaikalta. Tämän tila oli yön aikana huonontunut, ja hänet oli pitänyt viedä muualle tehohoitoon. Potilas harmistui ensin, mutta pyysi sitten voisiko hän vaihtaa nyt oman paikkansa ikkunan ääreen, ja ilahtui kun se kävi päinsä. Pitkän seinän tuijottamisen jälkeen hän pääsisi vihdoin katsomaan ikkunasta iloisen kesäisiä maisemia. Pästyään uudelle paikalleen hän katsoi innokkaana ulos, ja näki heti ikkunan edessä viereisen rakennuksen harmaan seinän.

Pastori vertasi ylpeänä alkuperäistä ikkunapaikan potilasta uskontoon, joka antaa ihmiselle toivoa ja luuloa paremmasta. Omissa korvissani se kuulosti niin älyttömältä, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Uskontojen roolista, vaikutuksista ja tarpeellisuudesta saattaa hyvinkin olla tulossa blogiin kirjoituksia, joten ei siitä juuri nyt enempää.

Mielenkiintoista on kuitenkin vielä miettiä tarinaa täysin lääketieteelliseltä kantilta; ei ole mitenkään tuulesta temmattu ajatus, että lopussa pettyneen potilaan terveys olisi saattanut hyötyä valheista. Parempi mieli ja ulkona odottava kaunis sää saattavat vaikuttaa paranemiseen ainakin henkisesti, ja hämmentävien placebo-mekanismien välityksellä ehkä myös fyysisesti.

Mitä näkiksiä papin tarinasta? Ovatko iloiset valheet oikeutettuja a) elämässä yleensä b) lääketieteessä? Millaisia aiheita toivot blogiin?

Päivän lääketiedepoiminta: Lumelääke (Wikipedia) ja Usko parantaa ja lumehoito auttaa (Terveyskirjasto)

Lumevaikutuksista löytyy varmasti mielenkiintoista jutun juurta tuleviinkin kirjoituksiin.

Susikoira Roi -vitsit: Iskias

Nyt kun blogi on saatu avatuksi, ja kuvauksessa tuli luvatuksi susikoira Roi -materiaalia, on paikallaan saman tien aloittaa Roin seikkailut seuraavalla tarinalla:

Saatuaan oleskeluluvan Suomesta ja muutettuaan maahan susikoira Roi sai töitä erään ykkösdivarissa pelaavan jääkiekkojoukkueen maalivahdin varusteiden huoltajana. Työ oli ajoittain fyysisesti melko raskasta, ja eräänä tavallisena työpäivänä kantaessaan maalivahdin raskaita suojuksia susikoira Roi tunsi selässään äkillisen vihlovan kivun. Kipulääke auttoi vaivaan hieman, mutta selkää jomotti jatkuvasti, ja ajoittain kipu säteili myös jalkaa pitkin aina jalkaterän ulkosyrjään asti.

Reippaana susikoirana Roi ei kuitenkaan halunnut antaa periksi, vaan hammasta purren hoito työnsä ja keksi lopulta selkäkipujen kannalta työtään helpottavan menetelmän. Hän käytti pölynimuria ja sen pitkää teleskooppivartta varusteiden puhdistamiseen, jolloin selän rasitus oli paljon pienempi.

Kukaan ei ollut ennen nähnyt moista ideaa, joten Roin työskennellessä maalivahdin likaisen kypärän kanssa joukkueen totesi valmentaja maalivahdille ihmeissään:

Harva maskias imuroi niin kuin iskias-mamu-Roi

Päivän lääketiedepoiminta: Välilevyn pullistuma ja iskias

Blogostan tauti

Yhtä vääjäämättömästi kuin lähenevä kesä tuo mukanaan Culex ja Culiceta -lajien hyttyset, jotka Sindbis-virusta levittämällä saavat aikaan makulopapulaarisia näppyjä Ilomantsin kirkonkylällä, on tyhjässä tilassa leijuvista irrallisten ajatusten höttöpilvistä alkanut oman painovoimansa ansiosta hiljalleen tiivistyä möykky, joka sisäisten kitkavoimiensa ansioista on kuumentunut ja lopulta saavuttanut kriittiset mittasuhteet syttyäkseen uudeksi tähdeksi blogitaivaalle tuikkimaan. Onko tämän tähden ympärillä elinkelpoista vyöhykettä, se jää nähtäväksi.

Polkaistaan heti aloituskirjoituksessa käyntiin opettavainen sarja "Päivän lääketiedepoiminta", jossa ensimmäisenä esittelyssä Pogostantauti.

Lisää tietoa tähden synnystä täällä.

Tervetuloa lukemaan Lääketiedettä ja mannermaista etologiaa -blogia!

Ennakkoon mietittyjä aiheita kirjoittamiselle ei juurikaan ole, joten blogin aihepiiriä on tässä kohtaa vaikea rajata, ja toimitus ottaa mielellään vastaan juttuvinkkejä.